Inca Trail & Machu Picchu

Yksi reissumme ehdottomista must see –kohteista oli tietysti Machu Picchu, jonne suuntasimme perinteisillä lihasvoimakäyttöisillä kaksivetomoottoreilla muinaista inkapolkua pitkin. (Välillä piti kyllä ottaa nelivetokin käyttöön jyrkimmissä kohdissa.)

Alun perin ajatuksenamme oli ottaa mukaan vain pienet päiväreput, mutta Cuscossa viettämämme ajan perusteella tulimme siihen tulokseen, ettei päivärepuistamme olisi vaellusvarusteiksi. Niinpä pakkasimme vaellukselle tarvittavat varusteet toiseen rinkkaan ja tarpeettomat tavarat toiseen rinkkaan, jonka jätimme hostellillemme säilytykseen. Kannoimme rinkkaa vuorotellen, toisen kantaessa vesipulloja (joille ostimme hienot kantosysteemit Cuscosta) ja hyvin kevyellä snacks- ja sadetakkivarustuksella pakattua päiväreppua.

IMG_0636

Vaelluksen ensimmäisenä päivänä heräsimme aikaisin aamulla Cuscosta, keräsimme muut urhoolliset kasaan ja siirryimme bussilla Ollantaytamboon, jossa kantajat liittyivät seuraamme. Ollantaytambosta jatkoimme bussilla vielä hieman eteenpäin varsinaisen inkapolun alkuun. Polun alusta haimme leimat passeihimme ja lähdimme ensimmäisen päivän totutteluosuudelle. Ensimmäisen parin tunnin vaelluksen jälkeen söimme lounasta ja jatkoimme vielä kolme tuntia ensimmäiselle yöpaikalle.

Toisena päivänä kiipesimme suomalaisen sisun ja paikallisten yrttien voimalla liki 1500 m ylöspäin Dead Woman’s Passille (4215 m). Kiipeäminen rinkan kanssa tässä korkeudessa oli melko hengästyttävää, mutta ehkä vielä rankempaa oli laskeutua alaspäin pitkin kiviröykkiöitä, joita portaiksikin kutsutaan. Varsinkin kolmantena päivänä laskeutuminen alkoi tuntua niin polvissa, reisissä kuin pohkeissakin. Kolmannen päivän vaellus olikin pisin noin 15 km:n osuudella, ja päivän loppupuolella Camino Inca alkoikin muistuttaa lähinnä Via Dolorosaa. Lopulta kuitenkin saavuimme viimeiselle leiripaikalle.

Viimeisenä aamuna heräsimme jo aamu kolmen aikoihin ehtiäksemme varata hyvät paikat vaelluksen viimeistä osuutta edeltävältä check pointilta ja ehtiäksemme näin ollen Aurinkoportille näkemään auringon ensisäteiden lankeavan Machu Picchulle. Check point aukesi vasta 5:30, ja jouduimme näin ollen jonottamaan yli puolitoista tuntia kylmässä yössä. Kaiken lisäksi tämä oli täysin turhaa, sillä ehtiessämme portille sää oli sumuinen eikä Machu Picchua erottanut ollenkaan. Odottelimme yli puoli tuntia sään selkenemistä, mutta pientä vilahdusta lukuun ottamatta tämäkin oli turhaa. Ehdittyämme perille sää oli kuitenkin aurinkoinen ja ehkä jopa liiankin kuuma. Kolmen päivän vaelluksen jälkeen olimme kuitenkin sen verran puhki, että opastetun kierroksen jälkeen istuimme zombeina mutustamassa mandariinia, emmekä juuri jaksaneet tutkia paikkoja omatoimisesti. Hieno paikka silti.

Machu Picchu

Machu Picchu

Machu Picchu

Uupuneet mutta onnelliset vaeltajat

Machu Picchulta laskeuduimme bussilla läheiseen Aguas Calientesin kylään, jossa söimme myöhäisen lounaan muun ryhmämme kanssa. Tämän jälkeen suuntasimme kiireesti kylän nimikkopaikalle, kuumiin lähteisiin. Vähitellen paikalle valui muukin ryhmämme, kunnes olimme yhtä henkeä lukuun ottamatta jälleen koko porukka kasassa kuumassa altaassa. Ja kyllä se ihanalta kipeissä lihaksissa tuntuikin!

Aguas calientes en Aguas calientes

Aguas calientes en Aguas calientes

Palasimme iltajunalla Ollantaytamboon, josta matkanjärjestäjän järjestämällä bussikuljetuksella matka jatkui takaisin Cuscoon. Ollantaytambossa ilo meinasi jälleen muuttua itkuksi, kun samaan bussiin tuli meidän ryhmämme lisäksi kolme ihmistä jostain muusta ryhmästä. Ongelma oli, että bussissa ei ollut riittävästi tilaa kaikille. Istuimme rättiväsyneinä keskellä yötä tunnin verran bussissa kuskin pyöritellessä käsiään pihalla. Lopulta hän sai kuitenkin puhuttua yhdelle hengelle kyydin ilmeisesti jostain toisesta bussista. Vihdoin matka pääsi jatkumaan, ja tunnelma oli katossa. Noin 150 metrin päässä kuski kuitenkin törmäsi kanttariin, ja matka keskeytyi jälleen. Odotimme henkeä pidätellen bussissa kuskin tarkastaessa vauriota. Selvisimme onneksi säikähdyksellä, ja matka pääsi jatkumaan. Tunnelma oli kuitenkin kuollut, ja loppumatka sujui lähinnä väsyneen hiljaisuuden vallitessa. Pääsimme kuitenkin lopulta onnellisesti perille Cuscoon ja puhtaiden lakanoiden väliin nukkumaan.

Paluu Cuscoon

2 vastausta artikkeliin ”Inca Trail & Machu Picchu

  1. Linja-autossa on tunnelmaa!
    Nyt olen kade. Kinttutreenit tekis itsellekkin hyvää, mut Suomen portaat on liian lyhyitä ja rullaportaissa vääräänsuuntaankävely tuo liian pian vartijat paikalle.

  2. Sun pitää vaan ottaa positiivisempi asenne noihin vartijoihin! Aattele niitä personal trainereinä. Kun sellainen ilmestyy paikalle, on aika vaihtaa porrastreenit juoksutreeneihin. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *